Tänään jälleen alkoi harjoittelu ja kuinka mielenkiintoista se onkaan! En ole koskaan ollut tekemisissä monivammaisten lasten kanssa ja siksi olin päättänyt mennä tutustumaan heidän toimintaansa. Hyvin erilaista työtä kuin mitä on tottunut tekemään päiväkodissa tähän saakka. Päällimmäisenä ensimmäisen päivän jälkeen on kaksi ajatusta: kärsivällisyys ja vastuu.

Kärsivällisyyttä tarvitaan jo siinä, että näiden lasten kanssa normaali asioiden läpivienti voi olla hyvin hidasta. Saati sitten kehittyminen kokonaisuutena: se voi tapahtua todella pienin askelin. Tarvitaan aikaa ja joustavuutta. Esim. ruokailu voi kestää kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisilla lapsilla. Sitä paitsi ruokailu on hyvin erityyppistä jokaisella vammasta riippuen. Osa syö letkujen kautta ravinteita ja joku jopa itse lusikalla lähes itsenäisesti. Muut siltä väliltä, kuitenkin niin että aikuinen syöttää.

Vastuu nousi esiin esim. silloin kun piti päättää laitetaanko lääkettä uudestaan, kun edelliset näytti pursuavan letkuista ulos. Jokaisella lapsella on hyvin erilaisia lääkkeitä ja perussairauksia, joten vastuu lapsen huolehtimisesta on todella suuri. Siinä tarvitaan vahvaa luottamusta omiin taitoihin huolehtia näistä lapsista. Nöyränä täytyy olla. Jokainen lapsi vaatii lähes koko ajan jonkin aikuisen läsnäoloa. Kaikki pukemiset, ruokailut, wc-käynnit ym. vievät paljon aikaa ja voimia, kun kyseessä on isoja lapsia, joita omat jalat eivät kannattele.

Paras hetki tänään oli ehdottomasti musiikkihetki, jota vetivät muskariopeopiskelijat. Pääsin yksi reipas tyttö sylissä osallistumaan hetkeen. Miten riemullisia voi olla ne pienet hetket, kun lapsi innostuu rummuttamaan tai kasvoille leviää valloittava hymy. Koin myös onnistumista siinä, että keksi mistä lapsi pitää ja ymmärsin kun hän pyysi asiaa uudelleen omalla tavallaan. Näiden lasten kanssa täytyy olla todella herkkänä ja avoimena kuuntelemaan lasta. Carpe diem! Yksilöllisyyttä parhaimmillaan.

Sovimme ohjaavan opettajan kanssa, että toteutan lasten kanssa "aistitarinan". Ensimmäisen kerran kerron tarinan jo muutaman päivän päästä, joten täytynee aloittaa suunnittelu pikimiten (ehkä huomenna). Tarina toteutetaan harjoittelun aikana useampaan kertaan, koska toistaminen on näiden lasten kanssa tärkeää.

Suuri uusi tuttavuus on erilaiset apuvälineet. Olen jo nähnyt kuinka poni toimii! Lapsi istuu ja liikkuu eteenpäin potkien jaloillaan. Erilaisia apuvälineitä on lähestulkoon jokaiselle omansa, joten kirjo on sen mukaista. Paljon on niihin tutustumista vielä edessä.

Mielenkiintoinen uusi päivä odottaa huomenna!