Tulipa tässä mieleeni, että opiskelun alkuaikoina pohdin, että onpa mielenkiintoista seurata omia ajatuksia ja varsinkin sitä miten ne muuttuvat "erityisiksi". Tarkoitan tällä sitä, että kiinnostuneena odotan, että milloin alkaa sisälläni muutos, jonka jälkeen huomaan että kappas minullahan onkin nyt sitten elton identiteetti. Osaan ajatella asioista eri tavalla, jotenkin erityisesti. Enpä enää sitä ihmeemmin odota. Siis sitä, että se tapahtuisi jotenkin:  poks, nyt tunnen olevani elto.

Tässä opiskelun tiimellyksessä huomaa, että asiat jotenkin muotoutuvat päässä siten, että näinhän minä olen aina ajatellut, mutta en ole osannut sitä ilmaista tai en ole tiennyt että juuri näin olen ajatellut. Tämä kuullostaa hieman omituiselta ehkä, mutta sitä voisi kuvata ehkä tunteella, mikä tulee silloin kun haluaa ilmaista jollakin tietyllä sanalla jotain asiaa ja se juuri oikea sana ei tule päähän sitten millään. Käytetään kulunutta ilmaisua: pyörii kielen päällä. Vihdoin kun sana tulee kielenpäältä pyörimästä ja samalla ulos suusta, tuntee, että siinä se nyt on! Näiden ajatusten kanssa on vain niin, että kuvitteellisesti ne pyörivät  meikäläisen aivokopan hippokampuksen nurkissa, kunnes ne vihdoin pääsevät keskelle ja tietoisuuteen.    

Koska ajatukset pääsevät hippokampuksen keskelle pikkuhiljaa, on myös kypsyminen eltoksi siis jotakin sellaista, että osa minusta on aina ollut elto (ajatukset ovat olleet olemassa) , osa kypsyy tässä vuoden aikana eltoksi (pääsevät sinne hippokampuksen keskiöön) ja osa tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa (pyörivät reppanat vielä siellä nurkissa). Se ei tapahdu niin, että yhtäkkiä huomaan, että minulla on muuttunut identiteetti vaan siten, että oma identiteetti on saanut jotakin lisää, jotakin erityistä.

Olen aina ihmetellyt erästä ominaisuutta, joka mielestäni paistaa erityisopettajista: heillä on kasvoillaan jotenkin kummallinen rauha. He saattavat ulkoisesti olla repäisevän näköisiä, soittaa rajua rokkia, bailata ankarasti jne. mutta työssä olen nähnyt pääasiassa jotenkin kasvoiltaan rauhallisia erityisopettajia. Minusta tuntuu, että tämä tietoisuus erityisistä ajatuksista tuo sitä rauhaa. Erityisopettajana vain pitää olla rauhallinen. Siihen minä olen matkalla ja toivon että kasvoillani eltona paistaa rauha. Peace, man!