Sen jos minkä olen tässä harjoittelussa oppinut (kolmen päivän jälkeen) että kuvien käyttö on todella tarpeellista. Erittäin monessa tilanteessa kuvat ovat hyödyksi. Niitä voi käyttää toiminnanohjauksessa lapsen kanssa jolla on kommunikointivaikeuksia, opetustilanteissa ja jäsentämään päivän etenemistä.

Olen nyt käyttänyt jonkin verran aikaa hyvien linkkien löytämiseen netistä, joissa näitä kuvia olisi tarjolla helposti. Olen löytänyt ainakin seuraavat linkit: jo aikaisemmin mainitsemani papunetin, josta löytyy mm. valmiita lorujen ja laulujen kuvituksia sekä kaksi ulkomaalaista: hollantilaisen  ja ranskalaisen.
Näillä sivuilla kuvia löytyy aihepiireittäin ja niitä on helppo hiiren kakkospainikkeella siirtää esim. wordiin ja muokata niitä sopivaan kokoon.  Olen nyt tehnyt muutaman kuvan itselleni käyttöön.

Jotenkin näiden muutaman päivän aikana kuvien käyttö on tullut itsellekin konkreettisemmaksi. Vaikka se vaatii alkuun aikamoista askartelua, niin sitten kun sen on tehnyt on valmiina mukava kirjasto kuvien käyttöön.

Tänään oli ensimmäinen lapsen havainnointitehtävä. Ohjaava keltoni teki tehtäviä lapsen kanssa, jolla päiväkodin henkilökunta epäilee ongelmia lyhytkestoisen auditiivisen ja pitkäkestoisen muistin alueella. Oli mielenkiintoista seurata tehtävien tekoa. Tein havainnoinnin pohjalta myös kirjallisen raportin ja saan vielä ohjaajalta monistenipun, jonka pohjalta tehtäviä tehtiin.Niistä on varmasti myös tulevaisuudessa hyötyä vastaavissa tilanteissa. Mietimme yhdessä tukitoimia kyseiselle lapselle ja kirjasin niitäkin raporttiini.

Tänään jälleen totesin myös sen kuinka tärkeää on suhtautua lapseen sopivan kiinnostuneesti. Kävimme tutustumassa pienten ryhmään, jossa yhdellä lapsista oli ollut henkilökunnan mielestä kielellisiä vaikeuksia. Lapsi on 2½ vuotias, mutta ei puhu juuri lainkaan. Tutustuimme molemmat vuorotellen lapseen ja kummallekin meistä lapsi kyllä puhui käyttäen selviä sanoja. Hidas lähestyminen ja kirjojen tutkailu auttoi pääsemään lasta lähelle. Näytti siltä, että lapsen puhumattomuuden ongelma oli pitkälle päiväkotiin tottumattomuutta. Saattaa olla että puheenkehityksessä oli jonkinlaista viivettä, mutta olimme kelton kanssa yhtämieltä siitä, ettei tässä vaiheessa kannata olla vielä kovin huolestunut. Kävi ilmi myöskin, että henkilöstöllä ei ollut syntynyt vielä perheeseen hyvää keskustelusuhdetta, koska he eivät tienneet kuinka paljon lapsi puhui kotona. Joten ohjeistuksena ryhmään annamme yhteistuumin varmaan sen, että mahdollisimman pian kannattaa keskustella perheen kanssa. Lisäksi lasta tukee parhaiten yhdessä kirjojen katseleminen ja eri asioiden jatkuva nimeäminen.

Tänään totesin myös kuinka tärkeää asioissa on edetä pienin askelein. Monesti lapsilta vaaditaan liian suuria kokonaisuuksia. Esim. jos lapsi ei mielellään rakentele, on kai turha kaataa lapsen eteen isoa kasaa palikoita, kun lapsi turhautuu jo nähdessään kasan. Paljon mukavampaa lapselle on, jos hän saa aluksi muutaman palikan ja rakentaa niistä. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa lisätä palikoiden määrää.