Tässä sitä nyt ollaan, uuden teknologian haltuunotettuna. Luulin, että kirjoittaisin vain päiväkirjaa itselleni, mutta lukiessani siskoni blogia valtasi minutkin halu kokeilla miltä tuntuisi kirjoittaa julkista päiväkirjaa.

Ajatus lähti jatkumaan myös kun opiskelut erityisopettajaksi alkoivat ja tuli tarve kirjoittaa portfoliota. Meille sanottiin opiskelun aluksi, että portfolion saa palauttaa opiskelun päätteeksi ja sellaisena että sen voi antaa luettavaksi julkisestikin. Miksi ei siis tehdä sitä heti alusta asti julkisena? En aio missään vaiheessa mainita ketään nimeltä, mutta asioista ja omasta oppimisestani haluan kuitenkin kirjoittaa.

Portfolioni voisi alkaa esimerkiksi siitä miksi ylipäätään lähdin opiskelemaan erityisopettajaksi. Ensinnäkin siitä syystä, että ei ole helppoa olla erityislapsen äiti. Voisin kirjoittaa siitä jo romaanin, mutta pitäydyn tässä vaiheessa vain toteamaan, että satun olemaan paljon kirjoitetun ja puhutun ylivilkkaan ADHD -lapsen äiti. Toinen syy opinnoille on, että haluan saada tietoa ja vahvistusta uskomukselleni, että erityislasten kasvatus lähtee hyväksymisestä ja välittämisestä. Tiedonjanoa lisää myös tietoisuus siitä, että erityislasten määrä tavallisessa päiväkotiryhmässä ja luokassa kasvaa koko ajan. Haluan omalta osaltani auttaa edes joitakin lapsia selviämään paremmin elämässään. Ah mitä ihanteellisuutta! No anyway, olen iloinen siitä,että iästäni huolimatta (miten sen sanoisi: varhainen keski-ikä ehkä) en ainakaan vielä ole kamalan kyyninen ja uskon, että yhdenkin lapsen auttaminen on suuri askel. Sillä jokainen lapsi on hyvin monelle toiselle tärkeä henkilö! Ja apu on usein melkoisen pienestä kiinni. Tänään sain halauksen pahasti emotionaalisesti häiriintyneeltä lapselta ja se oli tämän päivän pelastus! Ja takana on vain tapaaminen muutaman kerran aidosti kiinnostuneena kuuntelemaan lasta. Tästä se lähtee!