Tämä harjoittelu oli sellainen, josta sai todella monipuolisen katsauksen erityisopetukseen. Kolme viikkoa tuntui oikeastaan vähän lyhyeltä, sillä joka päivä tuli niin paljon uutta, että olisi kaivannut pidemmän jakson asioiden omaksumiseen. No, ehkäpä opit päässä muhivat ja niitä pystyy käyttämään hyödyksi tulevaisuudessa mahdollisimman monipuolisesti.

Loppukeskustelussa ohjaajan kanssa kävimme läpi, miten hyvin itselleni asetetut tavoitteet toteutuivat. Pääasiallinen tavoite oli perehtyä monivammaisten lasten toimintaan päiväkodissa. Perehtymistä tapahtui paljon, sillä ryhmän luonteeseen kuului jatkuva arviointi ja työn kehittäminen. Suurin oppi tästä harjoittelusta olikin se kuinka tärkeää on jatkuva arviointi lapsen taidoista ja moniammatillisessa yhteistyössä kehittää keinoja lapsen parhaan mahdollisen tuen saamiseksi. Tärkeää oli myös huomata kuinka merkityksellistä on oman tiedollisen määrän lisääminen ja sen soveltaminen käytäntöön. Näiden lasten kanssa kaikesta opista mitä elto-koulutuksessa on saanut on ollut hyötyä. Kun kysymyksessä on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, on hyvä tietää esimerkiksi se miten aivojen toiminnan häiriöt vaikeuttavat lapsen toimintaa ja pohtia sitä kautta miten parhaiten tukee lapsen kehitystä, jotta näistä vaurioista olisi mahdollisimman vähän haittaa lapsen elämässä.

Merkityksellistä oli myös oppia ymmärtämään se, miten voimakkasti näiden lasten tukeminen perustuu aistitoimintojen aktivointiin. Kun lapsi ei esimerkiksi kykene kohdentamaan katsettaan normaalisti tarvitaan näköaistin stimuloimista voimakkailla valoilla ja väreillä. Kun aivot eivät ota normaalisti vastaan tuntoaistimuksia, tarvitaan voimakasta syvätunnon stimulointia, jotta aivot saavat tarpeeksi ärsykkeitä. Tiedostaa täytyy myös se, että kehitysvammainen lapsi elää niin voimakkasti nykyhetkessä, että hän ei kykene tavallisen lapsen tavoin oppimaan uusia asioita. Asioita tehdään toistuvasti paljon, jotta lapsi saa riittävästi ärsykkeitä saadakseen jonkinlaisia muistijälkiä aivoihinsa.  

Harjoittelun aikana sain ohjaavalta opettajaltani erittäin hyvän materiaalin, jonka kehitysvammaliitto oli antanut koulutuksessaan. Materiaalissa on lyhyesti mutta ytimekkäästi selostettu perusasiat, jotka liittyvät kehitysvammaisten opetukseen ja ohjaukseen. Jos joskus on töissä kehitysvammaisten lasten kanssa on hyvä varmaan mennä näihin kehitysvammaliiton järjestämiin koulutuksiin. Materiaalissa on esitelty toiminnan aktivointia, aistitoimintojen aktivointia, opetusmenetelmiä ja arviointia. Lisäksi mukana oli hyvä paketti HOJKS laatimiseen. Materiaali antoi hyvän koosteen siitä, mitä olin oppinut harjoittelun aikana käytännössä.

Parasta harjoittelussa oli se että monet asioista, joita tässä päiväkodissa tehtiin erityisen tarkkaan ja paneutuneesti ovat sellaisia, että ne ovat tärkeitä missä tahansa erityistä tukea vaativien lasten kanssa tehtävässä työssä. Erityisesti pidin jatkuvan arvioinnin periaatteesta sekä moniammattillisen yhteistyön kehittämisestä. Arviointia tehtiin päivittäin ja sitä kautta myös työtä kehitettiin jatkuvasti. Jokainen työntekijä oli sitoutunut edesauttamaan työn jatkuvaa kehittämistä ja nimenomaan niin, että suurin hyöty tuli lapsille. Moniammatillinen yhteistyö näkyi parhaiten esim. siinä, että fysioterapeutti oli mukana normaalissa päiväkodin toiminnassa. Hän neuvoi jumppatuokiolla miten parhaiten saadaan tuettua lasta liikunnallisten taitojen kehittämisessä, hän sääti apuvälineistöä lapselle sopivaksi, hän auttoi lasten ruokailussa löytämään parhaita keinoja lapsen syömisen sujumisessa, jne. Näin terapia tuli arjen asteelle, jolloin hyödyn sai sekä lapsi, että myös henkilökunta. He pystyivät näin paremmin myös kehittämään omaa työtään ja tukemaan lasta normaalissa arjessa myös terapeuttisin menetelmin.

Kaiken kaikkiaan hyvin antoisa harjoittelu ja parasta oli tietenkin ne kultakimpaleet, lapset.